Viime viikolla oli Itsenäisyyspäivän lisäksi toinenkin kohokohta – nimittäin ruotsalaisen keksijän sekä rauhan- ja kulttuurinystävän kunniaksi vuosittain pidettävä Nobel-juhla. Yli miljardi televisionkatsojaa näkee joka vuosi 10. joulukuuta juhlallisen Nobelin palkintojen jaon Tukholman konserttitalolla sekä loisteliaan illallisjuhlan Kaupungintalon Sinisessä salissa. Nobelin palkintoja on jaettu vuodesta 1901 yli 700:lle tieteiden edustajalle. Aluksi palkintoja oli viisi: kemian, fysiikan, lääketieteen, kirjallisuuden ja rauhan palkinnot. Vuonna 1968 Ruotsin valtionpankin 300-vuotisjuhlavuotena perustettiin lisäksi taloustieteen Nobelin palkinto.
Mutta Nobel-palkintoja ei olisi ilman Alfred Nobelia. Hän syntyi vuonna 1833 Tukholmassa ammustehtailija Immanuel Nobelin perheeseen. Alfredin ollessa 9-vuotias perhe muutti Pietariin, jossa isä kehitteli tehtaallaan erilaisia räjähteitä. Räjähteet olivat siis Alfredin kohtalona, mutta hänen elämänsä olisi voinut kulkea toisenlaisiakin polkuja. Pietarissa Alfred sai yksityisopetusta kirjallisuudessa, kielissä sekä matemaattisissa ja luonnontieteellisissä aineissa, ja opetuksen tulokset olivat huikeat. Alfred osasi äidinkielensä ruotsin lisäksi venäjää, ranskaa, saksaa ja englantia. Alfredia kiinnosti myös paljon kirjallisuus ja filosofia, ja hän kirjoitti itsekin runoja sekä vähän ennen kuolemaansa yhden näytelmänkin.
Isä Immanuel tarvitsi jatkajan työlleen ja vaati, että Alfred unohtaa runojen kirjoittelun ja keskittyy luonnontieteisiin. Poika lähetettiin ulkomaille saamaan koulutusta. Aikuisena maailman kiertämisestä tulikin kielitaitoiselle ja oppineelle Nobelille elämäntapa hänen hoitaessaan lukuisia tehtaitaan ja liiketoimiaan eri maissa. Hänen myöhempien Pariisin aikojensa ystävä, kirjailija Victor Hugo kutsui-kin häntä Euroopan rikkaimmaksi kulkuriksi. Immanuelin tuntemat kemian, fysiikan ja matematiikan professorit opettivat Alfredia ja hän tutustui nitroglyseriini-öljyyn. Useiden vuosien Ranskassa ja Saksassa tekemiensä kokeiden jälkeen Alfred lopulta keksi, miten saisi aineen räjähtämään hallitusti. Yhdistämällä nitroglyseriinin piimaan kanssa tuli hän keksineeksi dynamiitin, jonka hän patentoi vuonna 1867 isänsä kehotuksesta.
Keksintöjensä, ennen kaikkea dynamiitin ansiosta, Alfred Nobel hankki itselleen suuren omaisuuden, jonka hän testamenttasi määrittelemiensä tarkoin kriteerien jaettavaksi Nobel-palkintona. 27. marras-kuuta 1895 päivätty Alfred Nobelin testamentti on tehnyt hänestä maailmankuulun. Hänen valtavasta 33 miljoonan kruunun (nykyrahassa noin 160 miljoonaa euroa) arvoisesta omaisuudestaan oli testamentin mukaan muodostettava säätiö. Kertyvät korot oli hänen määräämällään tavalla jaettava joka vuosi viidelle henkilölle, jotka ovat edeltävänä vuonna työllään hyödyntäneet eniten ihmiskuntaa. Esimerkkejä palkittujen työn tuloksista ovat muun muassa radio, laser, televisio ja geenitekniikka.
Rauhan edistäminen oli Nobelille selvästi tärkeä asia, ja hän huomioi sen testamenttiaan kirjoittaessa. Nobelin kirjoituksissa ja puheissa tuli usein ilmi hänen huono omatuntonsa siitä, että hän oli tullut kehittäneeksi tuhoa ja kärsimystä aiheuttavan räjähdysaineen. 1800-luvun lopulla Alfred kirjoitti sihteerilleen, rauhan aktivisti Bertha von Suttnerille: ”Haluaisin keksiä jotain, koneen tai aineen, joka saisi aikaan niin kauhistuttavan joukkotuhon, että sodasta tulisi mahdottomuus ikuisiksi ajoiksi.” Hän uskoi idealistisesti, että vaarallisten räjähteiden suuri pelote estäisi ihmisiä käyttämästä niitä tuho-aseina.
Alfred Nobelin elämä on matka tavallisesta tukholmalaispojasta Euroopan rikkaimmaksi mieheksi, jonka testamentti teki Nobelin nimestä maailmankuulun ja kuolemattoman. Alfred Nobel patentoi yhteensä 355 keksintöään ja omisti 93 tehdasta 20 maassa. Testamentillaan Nobel halusi jättää paremman muiston itsestään jälkipolville, mutta samalla hän jätti koko Ruotsille perinnön, joka on tuonut maalle runsaasti arvonantoa, näkyvyyttä ja kunniaa.
Laura Närvänen
Lähde: www.nobel.se