Baabelin kala on kirjailija Douglas Adamsin luoma kuvitteellinen loiseläin, joka pystyy käyttäjänsä korvakäytävään asetuttuaan tulkkaamaan kaikkia maailmankaikkeuden kieliä. Mikäli meillä olisi käytössämme tällainen baabelin kala, muuttuisi eri kielisten ihmisten kanssakäyminen huomattavasti helpommaksi ja vieraiden kielien opiskelu tarpeettomaksi.
Kielillä on funktionaalinen tarkoituksensa, kommunikaatio. Kuinka helppoa pohjoismainen yhteistyö olisikaan, mikäli kaikilla olisi käytössään täydellinen simultaanitulkkaaja! Kielimuuri voi asettaa esteitä järkevälle yhteistoiminnalle, vaikka halua ja kielitaitoa löytyisikin. Pitkäaikainen kansanedustaja ja ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja kertoi PNN:n kevätkokouksen puheessaan anekdootin oman parlamentaarisen uransa alkuajoilta, jolloin hän toimi Pohjoismaiden neuvoston Suomen valtuuskunnassa. Hän kertoi harmitelleensa alkuaikoina sitä, ettei ymmärtänyt tanskalaisen valtuuskunnan skandinaviskasta mitään. Harmitus kuitenkin väheni, kun ruotsalaisen valtuuskunnan jäsenet myönsivät, etteivät hekään ymmärtäneet aina tanskalaisten puhetta.
Nykyään valtuuskunnan työkieleksi on Tuomiojan mukana vaihdettu englanti – ei tosin suomalaisten, vaan islantilaisten aloitteesta.
Mielenkiintoista kyllä, olemme kovaa vauhtia siirtymässä kohti tilannetta, jossa teknologia on tekemässä konekääntämisestä ja automatisoidusta simultaanitulkkauksesta todellisuutta. Vuonna 1997 toimintansa aloitti nyt jo lakkautetun Internet-yritys AltaVistan käännöspalvelu Babel Fish, jonka nimen alkuperän varmaan osaattekin arvata. Käännöspalvelu toimi parhaimmillaankin vain auttavasti lähinnä isoimpien kielten välillä, eivätkä sen kehittäjät missään vaiheessa luvanneetkaan palvelun tuottavan täydellisiä käännöksiä. Kääntäjän läpi useaan kertaan tehdyt käännökset olivat internet-käyttäjien pilkan kohteena ja vanhan liiton kieltenopettajatkin huomasivat helposti, milloin opiskelija oli tehnyt käännöstehtävänsä konekääntäjän avulla.
Vuosi 2016 ei ole kuitenkaan sama asia, kuin vuosi 1997. Vuonna 2016 Babel Fishin on korvannut Microsoft Bing Translator ja internetin merkittävin käännöspalvelu on Google Translate. Google Translaten käännöksille naureskellaan edelleen, sillä lopputulos ei edelleenkään ole täydellinen, mutta teknologinen loikka on suurempi kuin uskoisi. Tilastollisiin todennäköisyyksiin perustuva käännösmenetelmä on korvannut yksinkertaisen sanakirjakääntämisen. Tietokoneohjelmat osaavat hyödyntää valtavia tekstimassoja, joita esimerkiksi EU käännättää joka vuosi 24 eri kielelle. Näiden tekstimassojen lukemiselle menisi ihmisellä monta elinikää, koneelle kenties tunti tehokasta prosessointia.
Koneet ovat alkaneet oppia ja ovat tulleet siinä melko eteviksi. Aiemmin tietokoneille liian vaikeana pidetty Go-lautapeli liittyi vuonna 2016 niiden lautapelien joukkoon, jossa tietokone on ihmistä etevämpi. Tietokoneen menestys perustui nimenomaan koneoppimiseen.
Kehitys kehittyy, vääjäämättä.
Osallistuin keväällä 2016 suomenruotsalaisen ajatushautomon, Magman, järjestämälle Magma-akatemia -kurssille. Kurssi järjestettiin kaksikielisesti eli siten, että jokainen osallistuja ja luennoitsija käytti omaa äidinkieltään ja keskusteluja käytiin aidosti kaksikielisesti. Magman johtaja, Nils Erik Forsgård, esitti kurssin yhdeksi tarkoitukseksi pienentää ruotsinkielisten ja suomenkielisten välille syntynyttä kuilua. On hieman hassun kuuloinen ajatus, että samassa maassa asuvien, saman maan kansalaisten välille on syntynyt kuilu pelkästään siksi, että nämä eri kansanosat puhuvat eri kieltä.
Forsgårdin esittämä ajatus kieliryhmien etääntymisestä oli myös kylmä suihku kaltaiselleni idealistille. Kielillä on merkitystä. Olisivatko islantilaiset islantilaisia tai ranskalaiset ranskalaisia, mikäli maat olisivat jostain historian oikusta hylänneet kansalliskielensä ja alkaneet käyttää englantia? Vaikea kuvitella.
Kieli voi olla myös itseidentifioinnin väline. Vaikka RKP:n nuorisopoliitikot Ida Schauman ja Mia Haglund vastailevat lehtijutussa poliittisesti korrektilla tavalla, että ”vem som helst kan bli svensk i Finland”, niin totuus taitaa kuitenkin olla päinvastainen. Kyseessä on suvun ja suvun kontaktien, kulttuurin ja kielen muodostama verkosto, johon joko synnytään – tai liitytään avioliiton kautta. Tässä ei tietenkään ole mitään vikaa.
Kieltä ei voi ajatella pelkästään sen ”käyttöarvon” kannalta. Rationaalisiksi ihmisiksi itseään tituleeraavat saattavat toisinaan esittää, että kaiken muun paitsi englannin opiskelu on turhaa, sillä englanti lienee tällä hetkellä maailman yleisin kieli korkeakoulutuksessa ja työelämässä. On toki totta, että miljoonat englanninkielisen maailman asukkaat elävät tälläkin hetkellä elämäänsä onnellisina ilman, että osaisivat mitään muuta kieltä. Siitä huolimatta herää ajatus, että onko tämä se tie, jota haluamme kollektiivisesti kulkea loppuun asti, vai voisimmeko olla jossain vaiheessa valmiita sietämään elämässämme myös jonkinlaista taloudellista ”tehottomuutta”?
Vaikken presbyteeri tai Zeitgeist-liikkeen suuri ystävä olekaan, Zeitgeististakin tuttu pastori John Ortbergilla on sana hallussaan:
You have to ask yourself, when you finally get the ultimate promotion, when you make the ultimate purchase, when you buy the ultimate home, when you have stored up financial security and climbed the ladder of success to the highest rung you can possibly climb it… and the thrill wears off – and it will wear off – Then what? How far do you have to walk down that road before you see where it leads? Surely you understand it will never be enough.
So you have to ask yourself the question: What matters?
Teknologia saattaa kuitenkin muuttaa suhtautumistamme kieliin, kaksikielisyyteen ja monikielisyyteen, radikaalimmin kuin mikään laki tai pakko koskaan pystyisi. Kenties jopa englannin kielen opiskelu muuttuu tulevaisuudessa vapaaehtoiseksi, mikäli konekääntäjät pystyvät tyydyttämään liike-elämän, politiikan ja diplomatian tarpeet niin hyvin kuin on tarpeellista. Kenenkään ei tarvitse enää teeskennellä ymmärtävänsä kokouksessa tanskaa, vaan voimme keskittyä enemmän tekemiseen.
Jos poistamme ”pohjoismaisuudesta” siihen usein liitetyn, kaikkia pohjoismaita yhdistävän aspektin eli skandinaaviset kielet, mitä jää jäljelle? Pohjola-Norden saattaa usein näyttää ulospäin svekofiiliselta puuhastelulta, miltä sen ei missään nimessä pitäisi näyttää, ainakaan pelkästään. Aivan kuten meidän tulisi hyväksyä se, että suomalainen voi olla suomenkielinen, ruotsinkielinen tai minkäkielinen tahansa, niin meidän tulisi kirkastaa itsellemme, mitä pohjoismaalaisuus todella tarkoittaa. Miksi Pohjoismaat, kun meille on koko Eurooppa tai maailma avoinna?
Itselleni pohjoismaalaisuus tarkoittaa yhteistä arvopohjaa ja rauhanomaisen yhteistyön ihannetta, joka on toteutunut pohjoismaissa hienolla tavalla. Olemme saavuttaneet jo 1950-luvulla asioita, joista muu Eurooppa pääsi nauttimaan vasta 1990- tai 2000-luvulla. Yhteinen kielipohja tuskin on ainoa syy ja selittäjä tälle.
Säilyi niin sanottu pakkoruotsi Suomessa tai ei, meidän ei tule horjua arvoissamme. Tämän eteen toivon pääseväni työskentelemään Baabelin kalan aikakaudellakin.
Pyry Kantanen
Hallituksen sihteeri