Sunnuntaina meille oli varattu heti aamusta aikaa hyvinkin suosittuun ajanvietteeseen Islannissa. Kyseessä oli nimittäin ratsastusta islanninhevosilla! Ratsastimme tunnin verran kahdessa eri ryhmässä. Allekirjoittaneelle tämä sopi hyvin, sillä hevoskuiskaajan taidot olivat kovin ruosteessa (tai niitä ei ollut laisinkaan) ja pidemmässä jonossa jolkottelu olisi tuottanut takuulla hankaluuksia…
Pienenä tietoiskuna; islanninhevonen kuuluu maailman vanhimpiin hevosrotuihin. Rotua on kotimaassaan Islannissa jalostettu täysin puhtaana lähes tuhat vuotta, koska hevosten tuonti Islantiin on kiellettyä. Islanninhevosta pidetään luonteeltaan tasaisena ja helppona käsitellä, tämä johtuu osaltaan siitä, että islanninhevoset saavat perinteisesti elää lajityypillisesti isommissa laumoissa ja ulkoilla runsaasti,
jolloin riski erilaisiin käytösongelmiin vähenee.
Hengissähän tuosta suorituksesta siis selvittiin jokainen ja niin mukavat ratsut olivat jokaisella alla että pidemmän aikaakin olisi issikoiden selässä kelvannut ihailla Heklan maisemia.
 |
| Töltti askellajina on ratsastajalle ja hevoselle erittäin tasaista ja mukavaa menoa. |
Heklakeskus oli pian ratsastelun jälkeen jätettävä taakse ja suunnattava takaisin Reykjavikiin. Paluumatka kului huomattavasti sutjakkaammin kuin menomatka ja olimme odotettua aikasemmin perillä. Ehtisimme vielä muutamaksi tunniksi ostoksille satamassa sijaitsevaan suureen kirpputorihalliin. Moni löysi tuolta reissulta paljon puhutun villapaidan ja muita löytöjä. Huolimatta hieman kalliimmasta hintatasosta, taisi jokaiselle jäädä käteen jotakin kotiin vietävää.
 |
| Leirubakki hotellimme |
Shoppailujen jälkeen meille tarjoitui loistava tilaisuus lähteä vierailemaan paikallisen luokse kaupungin lähistölle. Illallaisella oli tarjolla lammaspaistia islantilaiseen tapaan jäkiruokineen ja mitään moitittavaa en ateriasta keneltäkään kuullut. 🙂 Kiitokset vierailun järjestelyistä Lasselle ja tietysti itse emännälle ja hänen tyttärelleen!
Kaksi meistä vielä päättivät tehdä viimeisen tutustumiskäynnin Reykjavikin yöelämään ennen aikaista aamuherästystä. Huolimatta vauhdikkaasta maineestaan yöelämän tarjoajana, ei paljoa ollut tarjolla sunnuntai yönä. Lienee kirjaimellisesti ”lepopäivä” tuolla saarella vaikka viikon muut päivät kelpaavatkin ulkoilulle. 😉 Yöpyminen jo tutuksi tullessa Packpakersissa (natisevat sängyt ja piippaava ovi lämmittävät mieltä jo tässä vaiheessa) jäi aavistuksen lyhyeksi kun herätys lentokentälle koitti siinä neljältä aamuyöstä.